Eilinen ja tämä päivä ovat menneet pääasiassa formuloita seuratessa. Täytyy myöntää, että kokemus paikan päällä koettuna on aivan erilainen kuin mitä tv:n välityksellä välittyy. Rata sijaitsee noin 40 minuutin bussimatkan päässä kampuksestamme, ja vielä tähän mennessä liikennejärjestelyt ovat toimineet yllättävän hyvin. Huomenna on varmaan sitten väkeä ja ruuhkaa siinä samalla vähän enemmän.

Autojen tuottama meteli tuli melkoisena yllätyksenä ja ilman korvatulppia ei katsomossa selviä millään. Silti yllättävän moni paikallinen nauttii jylystä ilman ylimääräistä suodatusta. Hullua sakkia. Toinen yllätyksenä tullut seikka on Räikkös-fanien järjetön määrä. Rata-alueella on Suomen lippuja enemmän kuin minkään muun maan, ellei Ferrariaa sitten mukaan lasketa. Suurin osa piraattikrääsästä onkin juuri Ferrari-kamaa, ja sitä kamaa sitten löytyykin. Oheiskrääsän lisäksi kaupitellaan melko innokkaasti pääsylippuja, ja sinisilmäisemmällä ostajalla saattaakin tulla poru linssiin, kun portilla lukulaite paljastaakin kalliilla hankitun lipun väärennökseksi.

Shanghaissa ei varmaan kisojen aikaan liiku yhtäkään skootteria tai moottoripyörää, sillä niin monta pikataksia alueella palvelujaan tarjoaa. Perjantaina, kun alueella ei ollut niin paljon väkeä, ja jokainen potentiaalinen asiakas oli siksi kullanarvoinen, iski bussimme vanaveteen suorastaan hyeenalaumallinen prätkätakseja. Raivostuttavaa tyrkyttämistä.

Tänään ei Räikköselle paalua irronnut, mutta silti saatiin juhlia suomalaisvoittoa. BMW-tallilla oli rata-alueella monen tallin tavoin oma osastonsa, mutta heillä toteutus oli hieman eri sfääreistä repäisty. Alueella oli näytillä F1-auton osia, monenlaisia simulaattoreita ja muuta interaktiivista toimintoa, sekä erilaisia näytösluonteisia showta. Yhtenä näistä oli yksinkertainen keiloilla toteutettu pujottelurata, joka piti Bemarin koria kantavalla RC-autolla mahdollisimman ripeästi klaarata. Jostain syystä lajitaustan tuoma hyöty tuli selväksi ja kisakierrokseni jälkeen minua pyydettiinkin odottamaan jonkin aikaa, jotta kisan voittajana pääsisin kisaamaan tallin kuskia vastaan.

Siinä sitten odoteltiin jonkin aikaa varikkokatoksen nurkassa, jotta joku show saataisiin ensin alta pois. Pian paikalla ollutta F1-kilpuria valmisteltiinkin starttia varten, ja ajohaalarinen mies astui esiin. Noin sata metriä pitkän kaukalomaisen rakenteen toinen pää oli kasteltu, jotta saataisiin vähän meininkiä, ja siinä kuski sitten suditteli ja spinnaili kuin viimeistä päivää. Heti tämän jälkeen aseteltiin taas keiloja ja allekirjoittanutta pyydettiin mukaan. Kuski tuli suoraan ison auton spinnailusta kisaamaan pienemmällä ja siinä sitten käteltiin, hyvää kisaa toivottaen. Rennon suorituksen jälkeen voitto irtosi, ja kuuluttaja hehkutteli. Vaivanpalkaksi hetkestäni kuuluisuudessa irtosi ko. kuskin nimmarilla varustettu lippis, joka toisin kuin valtaosa alueella myytävästä kamasta, on luultavasti aito, tai sitten tulin koijatuksi oikein kunnolla. Yleisöä oli paikalla ihan mukavasti, ja mukavahan siinä oli Suomen lippua tuloksekkaan koitoksen jälkeen heilutella. Ymmärrän mainiosti kyseisen riitin tuottaman euforian tunteen hieman suuremmissa piireissä tapahtuvien voittojen yhteydessä.

Oletimme, että ko. kuski olisi ollut tallin kolmoskuski, koska varsinaiset kuskit olivat ko. hetkellä tauolla kisaamisesta ja sen verran mallikkaasti rassi liikkui, mutta hän olikin Kiinan suurin F1-toivo Ho-Ping Tung, joka kisaa tällä hetkellä GP2-sarjassa ja on voittanut mm. Saksan Formula BMW-mestaruuden. Ei ihan turha päänahka siis ;). Herra ei kiinalaiselta näyttänyt, ja tämä selittyneekin osittain hollantilaisilla sukujuurilla. Tämä tekijä taas selittää sen, miksi alkukarsinnassa toiseksi tullut kiinalaismies niin kovasti palvelusta pyysi, ja halusi päästä kisaamaan. Vein siis joltakulta kiinalaiselta mahdollisuuden tavata paikallinen kuskisuuruus, mutta luultavasti saan silti unta ensi yönä.

Eilen tuli formuloiden lisäksi koettua toinenkin aistikliimaksi, jonka kaltaista Suomessa tuskin koskaan tulee kokemaan. Kuluvalla viikollahan vietettiin Kiinan kansallispäivää ja aloiteltiin Special Olympicseja, joissa en ole vielä valitettavasti käynyt, ja ehkä näiden tilaisuuksien vuoksi on pitkin viikkoa paukkunut ilotulituksia. Poistuimme juuri porukalla ravintolasta, kun alkoi paukkumaan ja läheisen ostarin pihasta olikin hyvä todistaa aivan älytöntä ilotulitusta. Paukkua riitti vajaan tunnin sessioon, ja osaamisen ja käytetyn rahan määrä lienee lähes rajatonta. Välillä taivas oli täynnä kultapalloja, sitten muita värejä, välillä kaikkea mitä vain taivaalle räjähtämään saatiin. Vaikuttavin yksittäinen osio oli pommit, jotka räjähtäessään levisivät sydämen muotoisiksi. Ei ihan heti Suomessa näe, tosin eivät aivan kaikki näistäkään täysin onnistuneet. Luulimme tulituksen loppuvan jo useaan otteeseen, mutta aina se jaksoi jatkua. Aivan järjetöntä visuaalista mässäilyä.

Tällä kertaa hieman pidempää romaania, saa nähdä mitä huomenna kisan jälkeen käy.