Eilen tultiin takaisin Nanjingista. Päästiin lähtemään perjantai-iltana, tosin nopeampien (max. n. 240 km/h) junien liput oli loppu, joten jouduttiin tyytymään vähän rauhallisempaan tahtiin. Hotellillekin päästiin ilman suurempia ongelmia, vaikka osoitetta ei kiinaksi ollutkaan.

Nanjingissa on reilut viisi miljoonaa asukasta, joten sinänsä ihan mukavan kokoinen paikka. Periaatteessa ainut asia, mistä kaupungin ennalta tunsin, eli jo aiemmin mainitsemani vuoden 1937 verilöyly, jäi historiallisesti kokematta, sillä muistomerkin viereen oli laitettu pystyyn rakennustyömaa. Nanjingissakin tunnuttiin rakentavan aivan järjettömällä tahdilla, kuten kaikkialla muuallakin täällä Kiinassa.

Tietysti kiersimme nähtävyyksiä, joista suurin oli Zhongshanin kansallispuisto, jossa oli mm. Kiinan kansantasavallan perustajan mausoleumi, jonne päästäkseen tuli kiivetä vajaat 400 porrasta. Muutenkin historian lehtien havinan pystyi kuulemaan, mm. yhden buddhalaistemppelin munkkien resitoinnin muodossa. Parasta reissussa kuitenkin lienee ollut saunominen. Lähdimme eräänä iltana etsimään saunomismahdollisuutta, ja toisesta ökyhotellista löytyikin sitten kohtuuhintainen mahdollisuus. Viiden tähden hotellin palvelutaso on viiden tähden hotellin palvelutaso myös kylpytiloissa, vaikka hotellin asiakas ei olisikaan. Allastiloissa päivysti koko ajan palvelija, joka toi juotavaa saunaan asti ja jopa kuivaili selkää, kun lähdimme pois. Sinänsä ihan mukavaa, joskin Suomen oloihin tottuneille hieman kummallista.

Paluumatkalla junassa tapasin nuoren opiskelijaparin, jotka puhuivat poikkeuksellisen hyvää englantia, ja näin ollen parituntinen matka menikin lupsakasti Suomesta ja Kiinan kokemuksista kertoillessa. Suomi-kuvaa rakennetaan maailmalla varsin perinteisin keinoin, sillä ainut suomalainen, jonka he tunsivat oli Sami Hyypiä. Näin ollen Suomen minimalistinen asukasmääräkään ei tullut uutena tietona, toisin kuin suurelle osalle muita, joille asiasta on maininnut. Samalla tuli maisteltua uusia kiinalaisia makuja, joita he matkaeväidensa jakamisen muodossa tarjosivat.

Suomessa näköjään piisaa Iltalehden mukaan lunta. Täällä lämpöä vielä vajaat parikymmentä, mutta tämmöisen piruilun jälkeen varmaan iskee taas taifuunia.

Sähköpostissa kaipailtiin kommentointia Jokelan koulusurmia koskien. Vaikea niistä on sanoa mitään, mikä ei olisi jo tullut julkisessa keskustelussa esille, mutta tässäkin tapauksessa päämäärätietoinen ihminen onnistui tavoitteessaan. Erittäin valitettavaa vain, että tämä tavoite oli luonteeltaan julma ja rikollinen.