Ihminen ei voi elää nykyhetkeään tai tulevaa toistamatta vanhoja virheitään, ellei tunne menneisyyttään. Tämä ajatus nousi mieleeni, kun jotenkin ajauduin lukemaan Nanjingin tai Nankingin joukkomurhasta, johon japanilaissotilaat syyllistyivät aikanaan kukistettuaan kiinalaiset vastustajansa. Tästä 70 vuotta sitten tapahtuneesta kauheudesta löytää googlaamalla "Nanjing Massacre" paljon tietoa, joka ajoittaisessa detaljissaan saattaa herkempiä heikottaa. Toisaalta todellisuutta ei pidä kaunistella, jos sen kautta voi oppia välttämään vastaavanlaisia tilanteita tulevaisuudessa.

Yksinkertaistettuna japanilaiset pitivät oman kulttuuriperinteensä pohjalta antautuneita vastustajiaan kunniansa menettäneinä, ja aloittivat hirmutyönsä toteuttamisen heistä. Tämän jälkeen alkoi siviilien murhaaminen, ja kaupungin noin 600 000:sta asukkaasta puolet tapettiin ilman mitään syytä. Kaupungissa olleiden länsimaalaisten joukko perusti eräässä vaiheessa joukkomurhaa kaupunkiin kansainvälisen turvavyöhykkeen ja onnistuivat oman henkensäkin uhalla pelastamaan valtaisia joukkoja väkivallan ikeestä. Japanin valtio on myöhemmin jatkuvasti väittänyt uhrilukuja liioitelluiksi, mutta oli asia miten päin tahansa, Nanjingin joukkomurha on niistä monistä historian tapauksista, joista monet länsimaalaiset eivät ole koskaan kuulletkaan. Silti se on yksi Toisen Maailmansodan ajan pahimmista yksittäisistä ihmisoikeusrikkomuksista.

Ihminen on eläin, jolle on suotu tiikerin voimat, mutta vain kultakalan muisti. Toivottavasti tämä joskus muuttuisi, mutta epäilen vahvasti.