Tänään lähdettiin aamupäivällä Ikeaan tähtäimessä skandinaavisen tutut kulinaristiset kokemukset. Lihapullat ja graavilohi olivatkin maistuvia, tosin paikassa oli niin paljon väkeä, että meinasi pahaa tehdä. Pahaa oloa ja kummastusta lisäsi myös matkalla taksissa soinut kännykkäni, jonka linjoilta löytyi asuntolamme vastaanotosta vastaava henkilö. Hän väitti allekirjoittaneen jättäneen vuokransa maksamatta, minkä lisäksi valitusta oli kuulemma tullut myös melusta ja huoneeseen tuoduista maksullisista naisista. Kieltämättä leuka putosi melko alas, ja ihmeissäni yritin selittää että kyllä kuitit vuokrasta löytyy eikä hierontapalveluja ole tullut ostettua. Selitys meni kuitenkin kuuroille korville ja asiassa uhkailtiin jo poliisillakin. Hetken ihmeteltyäni ja kiroiltuani lupasin palata asiaan jahka asuntolaan pääsen. Siinä sitten meni Ikean reissu melkoisen paineen ja ihmetyksen alaisena.

No, tultiin sitten asuntolaan ja hain jo kuittia, tarkoituksenani lähteä respaan selittämään ja tulikiveä sylkemään. Tässä vaiheessa sitten kanssaopiskelijani ilmoitti liian leveän hymyn kera olleensa puhelun takana. Onnistui jotenkin kuulostamaan niin kiinalaiselta, että menin täysin lankaan. Huumorintaju on joskus suhteellinen asia, mutta kai parempi että asia hoitui sitten näin. Verenpaineet ja hermotkin varmaan normalisoituvat lähipäivien aikana.

Huomenna taas kiinan kielen kimppuun, kun perjantaisten tuntien suhteen sekoiltiin ja peruttiin väärän ryhmän tunnit. Go Kasari-Michael, go! (Kasari-Mike on siis meidän suomalaisten asioista jossain määrin vastaava yliopiston edustaja, joka ilmeisesti pitää tyyli-ikoninaan Matti Nykästä). Mike tiedotti peruuntumisesta väärälle porukalle, ja itse olin ainoana meidän porukasta aamulla luokassa, kun muut vielä jäi levyttämään.