Eilen tuli todistettua kiinalaista säntillisyyttä ja järjestelmällisyyttä käytännössä, kun suurlähetystön kesätyöläisten hölmöilyjen ja väärän viisumin takia piti käydä paikallisessa lääkärintarkastuksessa.

Länsimaiseen terveydenhuoltoon kuuluu kiinteästi mielestäni se, miten kyseiset terveyspalvelut tarjotaan yleisesti niille tarkoitetuissa, kiinteissä rakennuksissa. Kiinalaiset eivät tosin tästä turhia huolehti, vaan karavaani kulkee bussilla sinne missä tarve, ja muuttaa auditorionkin tarvittaessa verikokeen ottopaikaksi. Varsinkin bussi, jossa suoritetaan röntgen- ja ultraäänikuvaukset, on jotain, mitä voi kokea vain koti-Suomen ulkopuolella. Matkailu tosiaan avartaa kapeaa maailmankuvaa.

Samassa tilanteessa havaitsi kommunismista mahdollisesti kumpuavan valtavan yhteisöllisyysajattelun, eli miten yhtä lamppua vaihtamaan tarvitaan vähintään kymmenen kiinalaista. Pitkän pöydän ääressä istui valtava määrä henkilöitä, joista osan tehdessä varmasti tarpeellista työtä, osan työtehtäviksi jäi niitin tai leiman iskeminen. Muutenkin ravintoloissa ja baareissa tuntuu olevan henkilökuntaa ylen määrin, joten palveluntaso ainakin on taattu. Paikallisen hintatason alhaisuuden myötä on vain vaikea kuvitella, miten katteen ollessa luultavasti melko pieni pystytään ylläpitämään niin suurta henkilökuntaa. Ilmiselvää on tietysti, että myynnin voluumi on jossain määrin kuin Suomessa, mutta tarkemman ja todennäköisemmän analyysin toteuttaminen vaatisi tutustumista kiinalaiseen verotukseen, mutta siitä en välitä, vaan nautin mielelläni edullisista ruokailumahdollisuuksista.