Eilen tuli ensimmäistä kertaa koettua tunteita liittyen Suomen ja Kiinan välisiin pieniin kontrasteihin. Taksilla kiitäessä keskellä kerrostalohelvettia tuli mieleen, miten paluu Suomeen tullee ahdistamaan aika pahasti. Häly ja meno on suurissa määrin addiktoivaa, ja siitä huumaantuessa unohtuu se, miten ruoka on välillä melkoista yllätystä ja taivaalla leijuu smogia niin, että astmaa pukkaa. Tänä aamuna tuli tosin vaihteeksi todistettua sinistä taivasta piirtämässä pilvenpiirtäjien siluetteja horisonttia vasten, näky jossa silmä tosiaan lepäsi.

Pienenä, mutta tärkeänä sivuhuomiona: horoskooppi ounastelee mahdollisuutta loppuunpalamiseen. Että semmoisilla korteilla mennään tällä kertaa.