Näköjään enää kuukausi ja taas paukkuu lisää vuosirenkaita mittariin. Allekirjoittaneen lukemat eivät tietysti ole kosmisella ulottuvuudella mitattuna kuin minimaalinen pyöristysvirhe, mutta siltikin jotenkin kumman suuren tuntuiset jo. Keskimääräisesti mitattuna on elonpolusta jo noin 30 prosenttia taivallettu, mutta matka ei tunnu edes alkaneen. Tai on matka alkanut jo aikaa sitten, mutta eteenpäin suuntautuva liike tuntuu todella olemattomalta. Ehkä sinänsä perspektiiviä tiettyjen asioiden suhteen on hieman karttunut, mutta silti silmät vaikuttavat olevan vielä unirähmän sokaisemat.

Tästä kirjoituksesta voi ilmeisesti päätellä syksyn loppuvan pian, ja talven jo kolkuttelevan ovella. Tietysti täällä Kiinassa tilanne hieman vääristyy, ja kenties sisäinen kello menee vielä pahemmin sekaisin. Elämä lienee kliseisesti käsikirjoitettu näytelmä, jossa kuiskaaja on menettänyt äänensä flunssan kouriin ja spottivalot on kohdistettu suoraan silmiin.