Eilen sitten vietettiin Kiinan kansallispäivää ja samanaikaisesti kansallista lomaviikkoa.  Tämän huomasi ainakin aamupäivän ruuhkassa ja vierailemassamme elektroniikkakeskuksessa, jossa väkeä oli kuin puuroa. Ruokailemassa kävimme ravintolassa, jonka piti ulkomainonnan perusteella olla huokea, mutta toisin kävi. Menimme pöytään ja tilasimme vedet, jonka jälkeen alkoi ruokaa virtaamaan. Paljastui, että lounasaikaan tarjolla oli ainoastaan buffet-tyylinen lihamässäily, jossa hengityssuojin varustetut tarjoilijat kulkivat miekat käsissään tarjoilemassa erilaisia lihoja. Tarjolla oli perinteistä pippuripihviä ynnä muuta vastaavaa, mutta myös kanan sydäntä ja sammakkoa, jotka tällä kertaa jäivät testaamatta. Kysyimme myös salaatti/lisukepöydän sisältymistä buffetin hintaan, ja vastaus oli myöntävä, mutta silti se lopulta laskutettiin erikseen. Loppulaskuksi muodostui rapiat 8 euroa nokkaa kohden, mikä Suomessa vastaavan tasoisesta ruokailusta on pilkkahinta, mutta täällä huomattavan tyyristä.

Illemmalla menimme sitten Radisson-hotellin baarin, joka, sijaitessaan 47.kerroksessa, oli varsin pramea. Musiikkitarjonta tosin oli pääosin livehissimusiikkia ja hinnat korkeita, joten sen tunnelman kokeminen taisi jäädä ainutkertaiseksi kokemukseksi.

Tämän jälkeen luulimme juhlailotulituksen alkavan jossain vaiheessa, koska pilvenpiirtäjien valoja sammuteltiin ja alkuillasta paukkui kuin sodan alkaessa. Lisää ei kuitenkaan tullut, ja istuskelimme nimettömäksi jääneellä aukiolla lukuisien kiinalaisten kanssa. Kiinalaisilla tuntui olevan meno päällä, lukuunottamatta niitä ketkä nukkuivat rauhassa kaiken hälyn keskellä, eikä alkoholijuomia näkynyt missään, eli itsenäisyyden tunne taisi olla riittävän humalluttava asia. Voi sitä itsenäisyyttä juhlia näköjään noinkin.