Eilen(tämä oli totta vielä tiistaina, mutta sitten netti meni totaalisen tukkoon ja loppu kirjoittelu. Nyt ollaan taas ainakin hetki tulessa taas) tuli todistettua, miten opettajashenkilön hetkittäinenkin vaihto voi tehdä ihmeitä oppilaiden motivaatiolle.Kiinan opettajanamme oli tänään maanantaina nainen, joka osasi jopa puhua englantia, ja oli muutenkin inhimillisellä ja kannustavalla aaltopituudella. Toivottavasti saataisiin piakkoin joku pätevä korvike nykyiselle opettajallemme.

Iltapäivällä tuli testattua semmoista kyytiä, jonka veroista harvemmin kokee. Maglev-luotijuna kiitää parhaimmillaan 431 km:n tuntivauhtia, leijuen jonkinlaisilla magneeteilla millien päässä raiteista. Tosin raiteita ei ollut, mutta ymmärrätte varmaan vertauksen. 30 km:n matka metroasemalta Pudongin lentäkentälle kesti vajaat 8 minuuttia, joten nokka ei turhaan ehtinyt tuhisemaan. Ihan hieno kokemus, varsinkin mutkissa, jotka olivat melkoisesti kallistetut.

Kelit alkaa olemaan jo hieman koleat, tänään alhaisimmillaan lämpöä noin 15 astetta. Maanantaiaamuna kurkku tuntui kuin napajäätikön käyneellä, ja muutenkin olo oli välillä surrealistisen huuruinen. Yllättävän pitkään täällä onkin saanut terveenä olla, saa nähdä miten tilanne kehittyy kun laitoin lämmityslaitteen hönkimään täysillä. Iltakin pimeni hetkessä, kun oltiin Bundilla katselemassa maisemia, joten kai se syksy sieltä jo tulee.

Netti pätkii niin raivona, että bloggailu ja mailin tsekkauskin tuntuu välillä mahdottomalta. Ei voi käsittää, miten asioiden hoitaminen voi olla niin vaikeaa välillä. Nyt netti lähti toimimaan, kun itse muutteli ip-osoitteita. En nyt näin ihan heti muista, mitä mullistavaa sitten viime kirjoittamisen olisi tapahtunut, paitsi että ostin 15 eurolla "very high quality, high quality my friend"-ipod-kopion, joka ei suostu ottamaan sisäänsä kappaleita, eikä taida toimia edes muistitikkuna. Taas viedään tyhmää länkkäriä.


Pedon silmät kiiluvat pimeässä.